Oppia kokeilevasta kehittämisestä

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – myös liikennekokeiluissa. Suurimman hyödyn kokeiluista saa, kun ne suunnitellaan, valmistellaan ja toteutetaan järjestelmällisesti. Nyt tähän on olemassa myös ohjeet: Liikennekokeilijan opas.

On kokeiluja ja kokeiluja, ja niillä on eroa, Liikennekokeilijan opas kertoo.

Perinteisessä kokeilun käsitteessä painottuu suunnittelu. Siinä suunnittelutyö ja kehittäminen tehdään ilman kontaktia asiakkaisiin tai käyttäjiin, ja valmis ratkaisu tuodaan kohdejoukon käytettäväksi. Tässä kehittämistavassa kokeilu on pääasiassa sitä, että lopuksi kokeillaan, toimiiko kehitetty palvelu tai tuote vai ei.

Kokeileva kehittäminen puolestaan korostaa sitä, että palvelu, tuote tai politiikka-aloite muokkautuu vasta prosessin aikana kohti lopullista muotoaan. Kokeilu on ennen kaikkea kehittämisprosessi, ei lopullisen palvelun tai tuotteen toimivuuden testaamista. Liikennekokeilijan oppaassa kokeilemisella tarkoitetaan jälkimmäistä eli kokeilevaa kehittämistä.

Pelkkä kokeileminen ei tuo menestystä ja hyötyjä. Niin pienet kuin suuret kokeilut kannattaisi suunnitella ja toteuttaa mahdollisuuksiin suhteutettuna hyvin ja järjestelmällisesti. Näin vahvistetaan todennäköisyyttä sille, että kokeiluista saadaan hyödyntämiskelpoista tietoa ja että niistä opitaan.

Kokeiluihin esitetään seitsenportaista toteuttamistapaa. Portaat ovat tavoite, valmistelu, ideointi ja odotukset, esitestaus, kokeilu, arviointi ja oppiminen sekä skaalaus. Kautta linjan korostetaan monipuolista vuorovaikutusta ja viestintää kokeilusta. Seuraavassa lyhyt kuvaus portaista.

Tavoite. On tärkeää, että kokeilu liittyy laajempaan tavoitteeseen – silloin niistä tulee merkityksellisiä. Kokeilijan pitää pystyä erottamaan toisistaan tavoite, sitä edistävä toimenpide ja kokeilu.

Valmistelu. Hyvä kokeilu rakentuu aina olemassa olevalle tiedolle. Kokeiluun pitää valmistautua selvittämällä millä tavalla saman tai samankaltaisen haasteen parissa on toimittu aiemmin – ja millä tuloksin. Hyvän valmistelun myötä opitaan tuntemaan, missä tavoitteeseen liittyvällä kentällä ollaan menossa. Ilman hyvää perehtymistä voidaan päätyä kokeilemaan asiaa, jota on aiemmin jo kokeiltu.

Ideointi ja odotukset. Kokeilun ideoinnissa kannattaa olla luova. Kokeilla voi lähes lukemattomilla tavoilla. Kokeilun ideoinnin päätteeksi määritellään oletukset, joita voidaan testata. Kokeilun rajausten pitää palvella oletuksia. Kokeilun oletuksia määritellessä päätetään onnistumisen ja epäonnistumisen kriteerit

Esitestaus on työvaihe, jossa hienosäädetään omia kokeiluoletuksia, tarkennetaan kokeiluasetelmaa ja opetellaan kokeilemaan. Ilman esitestausta riskinä on, että kokeiluasetelmassa on isoja ongelmia tai jopa kokeillaan vääriä oletuksia.

Kokeilu. Kokeilun aikana kokeilun tekijöiden päähuomion pitää olla siinä, että kokeilu etenee ja ongelmista selvitään. Kokeilun aikana kannattaa pitää kirjaa kokeilun etenemisestä.

Arviointi ja oppiminen. Kokeilun tuloksia arvioidaan ennen kokeilun alkamista asetettuja onnistumisen kriteerejä vasten. Kun kokeiluun osallistuvat organisaatiot oppivat kokeilusta, opit päätyvät päätöksentekoon ja niitä voidaan hyödyntää myös tulevien kokeilujen pohjana.

Skaalaus. Onnistunut kokeilu kannattaa yleensä skaalata tai monistaa. Skaalaamisessa pitää ymmärtää olla maltillinen. Lupaavat alustavat tulokset voivat houkutella skaalaamaan tulokset liian varhaisessa vaiheessa.

Liikennekokeilijan opas toteutettiin osana LIKSA-hanketta. LIKSA eli Liikennekokeilujen sparraus on Demos Helsingin liikenne- ja viestintäministeriölle (LVM) tekemä hanke, jolla tähdätään suomalaisten liikennekokeilujen vaikuttavuuden sekä kokeilevan toimintatavan lisäämiseen ministeriön sisällä.

Liikennekokeilijan opas